Galleriavierailulla: Pitted Dates
Galleriavierailulla-julkaisusarja esittelee ihmisiä gallerioiden taustalla. Haastattelimme Pitted Datesin perustaja Sakari Tervoa.
Kuka olet ja millainen on roolisi Pitted Datesissa?
Olen Sakari Tervo, yliopisto-opettaja Aalto yliopistossa ja Pitted Datesin perustaja.
Ylläpidän tilaa toistaiseksi itsekseni eli suunnittelen sekä toteutan näyttelyohjelman ja mahdolliset tapahtumat, vastaan tiedottamisesta ja näyttelyiden dokumentoinnista, keitän kahvia ja ostan keksejä, siivoan vessan ja vien roskia sekä tietysti maksan laskuja.
Keväällä mulla oli harjoittelijana Eino Viitamies Taideyliopistosta – kiitos Eino vielä kaikesta avusta!
Millainen galleria Pitted Dates on?
Pitted Datesin näyttelyohjelma keskittyy pelkästään ryhmänäyttelyihin. Suomen ns. vapaan kentän näyttelytiloista monissa suositaan monestakin syystä avoimella hauilla valittuja soolonäyttelyitä. Se ei ole yksinomaan hyvä asia, sillä käytäntö lisää entisestään alan sisäistä kilpailua. Mielestäni olemassa olevien näyttelytilojen rinnalle tarvitaan lisää toimijoita, jotka eivät ole taiteilijavetoisia ja jotka keskittyvät kuratoituun näyttelyohjelmaan. Siksi perustin Pitted Datesin.
Muita hyviä esimerkkejä tämänkaltaisista toimijoista Helsingissä ovat muun muassa Eveliina Tuulosen Sports Hall Window, Remi Vesalan Lou ja Taideyliopiston Nykytaiteen historia ja teoria -kandiojelmasta valmistuneiden SUNNYSIDE.
Ryhmänäyttelyiden tekemisessä mua kiinnostaa näyttelyt omana ilmaisumuotona. Se, miten näyttelyiden tekemisen voi ajatella olevan samanlainen ilmaisutapa kuin vaikkapa kuvanveisto tai piirtäminen. Pitted Datesin näyttelyt rakentuvat aina jonkun ajatuksen, fiiliksen tai teoksen ympärille, tai sitten jonkin hyvinkin konkreettisen asian varaan – vaikkapa vaan, että haluan muuttaa tilan valoja.
Kuratoin aina teoksia, joista pidän, mutta samalla haluan koota näyttelyitä niin, että mukana on taiteilijoita eri sukupolvista ja taustoista. Eli tunnistan velvollisuuteni ottaa selvää mahdollisimman laajasti Suomessa vaikuttavista taiteilijoista. Erilaiset taiteilijat tuovat praktiikkansa lisäksi mukanaan myös omanlaisiaan yleisöjä. Näin ollen ryhmänäyttelyissä yleisöt, taiteilijat ja teokset sekoittuvat, ja tämä ihmisten sekoittuminen onkin mun salainen tausta-agenda.
Vaikka komissioin aika ajoin uusia teoksia näyttelyihin, kuratoin pääsääntöisesti jo olemassa olevia teoksia. Esimerkiksi vuoden alussa pidetyssä WHILE I CAST A SHADOW ALREADY CAST, TIME LEAKS STEADILY OUT OF MY PALM -näyttelyssä Anssi Taulun teos ”Tähkä/Spica” oli vuodelta 2005. Tämä on osin ihan käytännön sanelemaa, sillä olen suunnitellut näyttelyitä aika nopealla aikataululla, mutta näin toimien mulla on myös parempi kontrolli näyttelykokonaisuudesta. Samalla toki haluan keventää taiteilijoiden kokemaa painetta tuottaa jatkuvasti uusia töitä ja antaa heidän teoksillensa uusia tulkintoja sekä pidentää niiden elinkaaria.
Näyttelytekstiksi komissioin aina runon erilaisilta kirjoittajilta, joiden praktiikka tuntuu resonoivan tekeillä olevan näyttelyn teosten ja näyttelyyn liittyvien ajatusteni kanssa. Annan kirjoittajille vapaat kädet runon suhteen ja valmiin runon pohjalta nimeän jokaisen näyttelyn. Runo myös installoidaan osaksi näyttelyä omana teoksenaan erilaisin tavoin. Esimerkiksi nyt käynnissä olevan LET IT BE KNOWN, I AM STILL HERE -näyttelyn runon kirjoitti Iona Carmine Roisin. Päätimme Ionan kanssa tehdä runosta kolme metriä korkean valomainoksen.
Mikä sai sinut kiinnostumaan galleriatoiminnasta?
Taiteen esittämisen mahdollistaminen. Kun me tehtiin kollektiivina Sorbus-galleriaa, meillä oli sellainen DIY-asenne, ettei jäädä odottamaan, vaan tehdään itse sellainen näyttelytila, jonka me koimme puuttuvan Helsingistä. Se oli sellasta vallan haltuunottoa, mutta myös sen vallan tunnistamista ja käyttämistä.
Pitted Datesin kanssa pyrin yhtä lailla olemaan tietoinen siitä, että minulla on valtaa tuoda ihmisiä ja teoksia esiin. Tuntuu, että monissa suomalaisessa ns. vapaan kentän näyttelytiloissa tämän vallan käyttämistä pyritään häivyttämään avoimilla hauilla ja erilaisilla näyttelytoimikunnilla.
Ns. vertaisarviointi näyttelyhakemuksien suhteen ei tee valinnoista yhtään sen neutraalimpia tai objektiivisempia, vaan silloin ei tarvitse menettää välejään kollegoiden kanssa, joiden hakemuksia ei tullut valinneeksi. Näin hieman kärjistetysti ilmaistuna.
Mikä työssäsi on parasta?
On ihanaa tutustua uusiin tekijöihin ja nähdä kuinka paljon Suomessa on tosi hyviä ja kiinnostavia taiteilijoita monessa eri sukupolvissa, ja lisää vaan tuntuu tulevan. Parasta on lahjakkaiden taiteilijoiden juhlistaminen ja uusille yleisöille esittäminen, ehkä enenevissä määrin myös kansainvälisesti.
Parasta on myös, että pyrin koko ajan haastamaan itseäni. Jokaisen uuden näyttelyn avautuminen jännittää paljon, mutta jännitys pitää mielen virkeänä. Vaikka teen Pitted Datesia palkkatyön ohessa – mähän en saa Pitted Datesin kautta mitään palkkaa – niin kaikki se työ paradoksaalisesti auttaa mua opetustyössä yliopistomaailmassa. Eli tällä hetkellä mulla on käynnissä sellainen itseään tukeva looppi Pitted Datesin ja opetustöiden kanssa.
Vinkkaa jokin syksyn 2025 kulttuuritapahtuma.
Man Yaun Vuoden nuori taiteilija -näyttely Tampereen taidemuseossa 27.9.2025–11.1.2026 tulee ensimmäisenä mieleen. Manin kanssa ollaan tehty yhteistyötä aiemmin, ja hän on loistava taiteilija!
Pitted Dates, Työpajankatu 2, Teurastamo R1s, Helsinki
Nyt: Let it be Known, I am Still Here, 19.9.–2.11.2025.
Avoinna: su klo 14–16 + pyynnöstä
pitteddates.site