”Haurastuneet silkkipaperit kahisevat, tuoksuvat ja kuultavat. Mennyt tulee näkyväksi, patina paljastaa sukupolvien välisen yhteyden. Matkan perimään ja unelmiin.”
Työskentelyni pohjautuu oman elämän äärellä tehtyihin havaintoihin – voimakkaisiin tunnekokemuksiin. Teosten näkökulmissa vuorottelee niin omat henkilökohtaiset kuin vierellä kulkevan tarkkailijan visuaaliset muistiinpanot. Perityt viivat ja kaavat -installaatiossa pohdin omaa
identiteettiäni kuvataiteilijana ja evakkoäidin tyttärenä sekä syvemmin käsialan, käsillätekemisen ja erilaisten elämisen ja olemisen mallien periytyvyyttä. Teosten sekä materiaalisina että tutkimuksellisina lähtökohtina ovat toimineet äitini nuorena aikuisena tekemät puvun kaavat ja niissä olevat merkinnät. Kaavapapereihin vuosikymmeniä sitten piirretyt viivat, kirjaimet, numerot tarjoavat pääsyn tutkimaan tuota käsialaa. Noissa merkinnöissä on ainutlaatuinen reitti äitini persoonaan ja elämään. Niistä löytyy myös mahdollisuus tutustua yhteisiin ominaisuuksiimme.
Äitini tekemät silkkipaperiset, patinoituneet puvunkaavat tarjoavat minulle reitin omien muistojeni painoihin, niihin vyyhteihin, joita alitajunta työstää halusin tai en. Uusimmassa installaatiossani, Perityt viivat ja kaavat -teoskokonaisuudessa, omat piirretyt viivani hakevat yhteyttä – paitsi omiin – myös äitini unelmiin. Punainen puuvillalanka leikkii olevansa sommitteluviiva, jolla kiinnityn äitini historiaan ja samalla osaksi tulevaisuuttani. Syntyy tarve hahmottaa käden ja silmän avulla näkyväksi näkymätön, jonka kehoni hermosto ihmeellisesti muistaa.
