Kati Leinonen: Merileväkokeiluja
Arttilassa:
Merileväkokeilut ovat kamerattomia ja ilman valoa värifilmille piirtyneitä tutkielmia, jotka ovat syntyneet merilevien ja valoherkän negatiivin ollessa fyysisesti kontaktissa toisiinsa. Leinosen kokeellisissa kuvissa merilevät osallistuvat kuvien tekemisen prosessiin materiaalisten ominaisuuksiensa kautta. Niiden sisältämät orgaaniset yhdisteet yhdessä meriveden kanssa saavat filmin hopeahalidikiteet reagoimaan kuten ne reagoivat valoon, jolloin ne kehitettäessä muuttuvat hopeametalliksi.
Leinosen työskentely sai alkunsa halusta kohdata näennäisen tavallinen maisema toisin. Valokuvassa maiseman voima kesyyntyy helposti kulttuurisiin tulkintoihin ja estetiikkaan, jota Leinonen lähti purkamaan. Avaamalla tilaa maiseman omalle materiaalisuudelle ja toimijuudelle Leinonen tutkii teoksissaan millaisia jälkiä ja kerrostumia maisema voi jättää sekä kuvaan että kokijaan. Teokset tekevät näkyväksi paitsi maiseman kontrollia pakenevan toimijuuden myös valokuvan materiaalisuuden. Myös kokemus maisemasta muuttuu, kun sitä ei katsota hallittuna panoraamana vaan läheltä, yksityiskohtien ja aineellisten jälkien kautta.
Leinosen työskentelyä orientoi uusmaterialistinen teorianmuodostus, joka korostaa materiaalisen maailman toimijuutta ja ihmisen ja ei-inhimillisen kietoutumista. Veden materiaalisuus on yksi työskentelyn keskeisiä teemoja ja Leinonen ammentaa feministisen kulttuuriteoreetikko Astrida Neimaniksen posthumanistista ajattelua. Neimaniksen mukaan vesikehomme ovat osa laajempaa hydrologista kiertoa, jonka kautta ihmiset, eläimet ja ekosysteemit kietoutuvat toisiinsa. Merilevien huojuvien kasvitieteellisten muotojen ja niiden vesikehojen valoherkälle materiaalille jättämien jälkien kautta Leinonen kutsuu pohtimaan yhteyttämme kaikkeen elolliseen.
Kati Leinonen (1974) on oululainen valokuvataiteilija, joka opiskeli valokuvausta London College of Printingissä (BA) ja audiovisuaalista mediakulttuuria Lapin yliopistossa (MA). Leinonen on dokumentaarisissa taideprojekteissaan käsitellyt muun muassa nykypäivän hevoskulttuuria sekä muistin ja historian yhteen kietoumia. Viimeaikaisissa teoksissaan Leinonen lähestyy valokuvaa kokeellisena välineenä, ja työskentelyn keskeisiksi teemoiksi ovat nousseet valokuvan materiaalisuus, maiseman käsite, vaihtoehtoiset tavat kokea ja kuvata maisemaa. Hänen töitään on ollut esillä yksityisnäyttelyissä Suomessa, muun muassa Oulun taidemuseossa ja Galleria Hippolytessä. Hänen Äimärautio-valokuvakirjansa oli ehdolla Vuoden valokuvakirja 2019-palkinnon saajaksi.
Näyttely on osa Oulu2026-kulttuuriohjelmaa ja kulttuuri-ilmastonmuutosta.
Vapaa pääsy