L’Esprit de l’Escalier, Henrietta Lehtonen, Hedy Leung, Eglė Ridikaitė: The art of
Ryhmänäyttely tuo yhteen kuvataiteen, arkkitehtuurin ja muotoilun laaja-alaisia aiheita ja erilaisia ilmaisumuotoja, kuten maalausta, installaatiota,graafista suunnittelua, näyttelysuunnittelua ja kukka-asetelmia.
Monialaisesta kokonaisuudesta välittyvät ikivanhat ja universaalit, mutta edelleen ajankohtaiset kulttuuriset teemat: luonnollinen ja tehostettu muisti, perinne ja innovaatio, tekijyys ja anonyymiys.
L’Esprit de L’Escalier on Kulttuurisaunasta vuonna 2012 alkanut ja julkaisemista luovana projektina tutkiva kansainvälinen projekti. Projektin, joka voitaisiin kääntää “porraskäytäväsukkeluudeksi”, nimettöminä pysyttelevät tekijät asettavat esille version Arkkitehtuurimuseon Unbuilt Helsinki -näyttelyä varten vuonna 2012 suunnitellusta kokonaisuudesta. Mukana on myös keraaminen seinäteos, joka perustuu Le Corbusierin luvatta maalaamiin ja sittemmin graffitilla turmeltuihin muraaleihin arkkitehti Eileen Grayn 1920-luvun E 1027 -huvilassa Ranskan Rivieralla.
Henrietta Lehtonen (Suomi, 1965, asuu Tampereella) on koulutukseltaan arkkitehti ja nousi kansainväliselle taidekentälle ”relaatioestetiikan” aallon myötä 1990-luvulla. Teoksessaan Nest (reconstruction of a nest I wanted to build 6 years old) (2026) hän palaa tuon ajanjakson hybridi-installaatioihinsa. Teosta voidaan luonnehtia ”henkilökohtaiseksi muistipalatsiksi”, hän on käyttänyt siinä hauraita esineitä, joilla ei olisi saanut lapsena leikkiä, sekä kirjoja edesmenneen äitinsä kirjakaupasta.
Hedy Leung (Hong Kong, 1975, asuu Lontoossa) on päätynyt kuvataiteen pariin kokeellisen ikebanan kautta. Hänen materiaalinsa ovat usein peräisin läheltä paikkoja, joissa hän toteuttaa avajaisissa yleisön edessä rakentuvat installaationsa. Helsingin tukkutori on lähtökohta teokselle What Hands Give, What Ground Keeps (2026), jossa hän käyttää vuorovaikutuksessa alueen kauppojen, ravintoloiden ja baarien kanssa kerättyä materiaalia.
Eglė Ridikaitė (Liettua, 1966, asuu Vilnassa) on kehittänyt tekniikan, joka perustuu spraymaalaamiseen sapluunoiden läpi. Viime vuosina hän on jäljentänyt Vilnan 1800- ja 1900-luvun rakennusten lattioita. Triptyykki Floor of the Great Synagogue of Vilna (2024–26) koostuu pingoittamattomista kankaista ja toisintaa toisen maailmansodan jälkeen puretun synagogan terrazzo-lattioita. Toinen triptyykki Self-Portraits (Among Pictures) (2024–24) kuvaa hänen entisen työhuoneensa seiniä toisesta samalta tontilta puretusta rakennuksesta.
Kuraattorit: Anders Kreuger, Markus Lähteenmäki, Mika Savela.
Vapaa pääsy